Aamu valkeni Chamonix´ssa jälleen aurinkoisena, mutta meidän oli aika vaihtaa paikkaa. Kamat kasaan ja pyörän päälle. Kovin kauas emme kuitenkaan ehtineet, kun jäimme jonoon Mont Blancin ali menevän tunnelin suulle. Tunnelin kautta meidän oli tarkoitus päästä taas Italian puolelle, sillä tunnelin toinen pää sijaitsee Italiassa. Jonotusaika johtui siitä, että tunneliin otetaan kerrallaan vain tietty määrä ajoneuvoja. Lisäksi oli tärkeää säilyttää koko ajan sama ajonopeus, jotta turvaväli toisiin ajoneuvoihin pysyisi jatkuvasti samana. Tunnelissa oli useita kameroita, jotka valvoivat tätä. Nämä säädökset johtuvat siitä, että tunnelissa tapahtui vuonna 1999 ikävä onnettomuus, jossa kuorma-auto syttyi palamaan aiheuttaen 39 ihmisen menehtymisen. Onnettomuuden vuoksi tunneli oli suljettuna kolme vuotta.
Jonotimme tunneliin noin puolisen tuntia, minkä jälkeen pääsimme liikkeelle. Emme kuitenkaan onnistuneet pääsemään peräkkäin tunneliin ja tunnelissa yhteys puhelimien välillä ei enää toiminut, niin toivoimme, että näemme sitten jossakin siellä Italian päässä. Tunneli on yhteensä noin 11 kilometriä pitkä ja maksoi hieman alle 50 euroa/moottoripyörä.
Vaikka saavuimme Italiaan, niin siellä vietimme vain hetkisen, sillä seuraavaksi oli luvassa ajelua reitillä, joka on nimeltään Route des Grandes Alpes. Reitti alkaa Ranskan Alpeilta ja päättyy Ranskan Rivieralle. Reitti kulkee kaikkien Ranskan sisällä olevien Alppien korkeimpien solien yli. Meidän kokemuksemme oli, että tämä päivä tarjosi koko reissun parhaimmat ajelut. Tiet olivat loistavassa kunnossa, oli paljon mutkia ja näköalat olivat upeat. Reitillä huomasi, että Ranskan ympäriajo on pian alkamassa. Näissä samoissa maisemissa he pyöräilevät myös, mutta ilman moottoreita. Hurjaa!
Juomatauko
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Col de l´Iseran, joka on korkein päällystetty vuoristosola tällä reitillä. Paikka oli suosittu pysähdyspaikka ja paikalla oli paljon myös muita motoristeja.
Oltiinpa taas korkealla!
Tässä vielä matkan varrelta kuvasatoa:
Ruokatauko pidettiin pizzeriassa, jossa ei yhteistä kieltä löytynyt, mutta vatsat tulivat siitä huolimatta täyteen. Pian tämän jälkeen ajoimme läpi Valloiren hiihtokeskuksen. Valloire on tunnettu heinäteoksistaan. Ylhäällä oli tehty pyöräilijä heinästä ja alas laskeuduttuamme tien varrella näkyi upeita taideteoksia, jotka oli tehty heinästä. Tässä linkki, josta voi teoksia tarkastella paremmin: straw-and-hay-sculpture
Seuraava nimekkäämpi paikka oli Col du Galibier, joka myös on tunnettu ympäriajon etappina. Näillä seuduin huomasimme, että ihmiset olivat asettautuneet jo tienvarsille odottamaan ympäriajon alkamista asuntoautoineen. Samoin tiehen oli kirjoitettu viestejä ja kannustusta pyöräilijöille. Tätä reittiä olisi voinut lyhentää käyttämällä tunnelia, mutta jätimme sen väliin, koska maisemat olivat niin upeat. Pidimme tunnelin vieressä kuitenkin pienen jäätelötauon.
Majapaikkamme täksi yöksi olimme varanneet jo etukäteen. Kyseessä oli kiva, pieni hotelli Barcelonnettessa. Hotelli oli nimeltään Le Grand Hotel. Hotelli mainosti itseään motoristiystävällisenä paikkana ja hyvin löysimmekin paikat moottoripyörille aivan hotellin edestä. Hotelli oli edullinen, kuten muutkin majoituksemme yleensä. Meillä oli neljän hengen huone ja mahduimme huoneeseen hyvin, sillä se oli iso.
Kun kamat oli roudattu sisään ja hieman hengähdetty, niin lähdimme katsomaan, minkälaiseen kaupunkiin olimme saapuneet. Kaupunki oli pieni, mutta oikein kiva. Hotellin takapihalle astuessa tulimme kaupungin torille, jonka ympäriltä löytyi joukko mukavannäköisiä ravintoloita. Valitsimme näistä yhden ja söimme maittavan ja edullisen kolmen ruokalajin aterian. Illallisen jälkeen kävimme vielä hieman kävelemässä pienen kaupungin katuja, kunnes väsymys alkoi painaa ja lähdimme nukkumaan.
Tässä video tältä päivältä. Tästä tuli hieman pitkä, koska upeaa maisemaa ja tietä oli niin valtavasti:
Hotelliyöpymiseen kuului aamupala, jonka nautimme heti aamulla hotellin ravintolassa. Ennen aamupalaa miehet toki hakivat laktoositonta maitoa kahvin sekaan paikallisesta kaupasta. Aamupala ei ollut mikään älyttömän iso, mutta kyllä sillä mahat sai taas täyteen. Croissanteja ja jugurttia sekä lisäksi keitettyjä munia, jotka sai itse keittää munankeittimessä. Aamulla olimme vielä autuaan tietämättömiä, miten rankka tästä päivästä tulisi monellakin tavoin. Päivän tapahtumien vuoksi tarjolla ei juurikaan ole kuvamateriaalia, sillä sitä ei ole. Videota on lähinnä alkumatkasta, mutta siitäkin voi havaita, että ihan parhaalla mahdollisella tavalla ei päivä lähtenyt käyntiin. Ensimmäinen ongelma kohdattiin noin sata kilometriä ajettuamme. Yhtäkkiä huomasimme, että toisen pyörän päällä oli vain yksi kenkälaukku kahden sijaan. Meillä on siis molemmin puolin kiinteät moottoripyörälaukut ja niiden päälle olemme kiinnittäneet laukut, joissa säilytämme kenkiä. Jostain syystä laukun kiinnitys oli ha
Aamu Chamonix´ssa valkeni yllättävänkin aurinkoisena. Ennen aamupalaa teimme vielä kävelylenkin keskustan ympäri ja samalla poikkesimme kauppaan hakemaan aamupalatarvikkeita. Eipä olleet aamulenkkimaisemat lainkaan hassummat tänäkään päivänä. Koska ilma oli kaunis, niin taivaalla näkyi myös suuri määrä varjoliitäjiä. Aamupalan jälkeen pakkasimme lämmintä vaatetta reppuun. Vaikka ulkona oli lämmin, niin tiedossa oli, että tänään meitä saattaa myös paleltaa. Aikomuksenamme oli siis päästä ihailemaan maisemia ihan Mont Blancin huipun viereen Auiguille du Midille. Olimme jo edellisenä päivänä katsoneet lähtöajat, joilla pääsemme nousemaan kohteeseen köysirataa pitkin. Mennessämme lippuluukulle paikalla oli jo hieman jonoa, mutta kauan ei meidän tarvinnut jonottaa, että pääsimme ostamaan liput. Liput maksoivat 69 per pää. Jo lähtiessä meille annettiin tieto siitä, mihin aikaan meidän pitää tulla takaisin. Vierailuaikaa perillä oli noin 2-3 tuntia. Aluksi köysirata vei meidät Plan de l´Aui
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti